Ensikertalaisen kokemuksia pakohuonepelistä

Pyysimme ensimmäistä kertaa escape roomin pelannutta kertomaan kokemuksiaan. Henkilö kävi pelaamassa Truescapessa joulukuussa 2017.

”Firman pikkujoulut. Yllätysohjelmasta vihjattiin ja alkumaljojen jälkeen koko porukka kärrättiin Truescapelle. Meidät jaettiin viiteen ryhmään pelaamaan kaikkia talon viittä peliä. Minun ryhmälleni osui KGB Escape. Yritän kertoa kokemuksestani spoilaamatta itse peliä liikaa.

Olin toki kuullut pakohuonepeleistä, mutten ollut niistä erityisen kiinnostunut. Mielikuvissani pakopelit olivat vähän nörttiä poikain hommaa, joka ei voisi mitenkään koskettaa yli 40-vuotiasta naista. En siis lukenut itseäni varsinaisesti kohderyhmään. Mutta avoimin mielin! Tässä kun ollaan, niin pelataan pois.

Silmäni sidottiin ennen huoneeseen menoa. Kun peli alkoi, huomasin olevani asemoitu hiukan eri tavalla kuin muu ryhmä. Yllättävän nopeasti (heh) ymmärsin, että pelin käynnistymisen kannalta paikallani saattaa olla joku merkitys. Asia ratkesi sopivan kivuttomasti ja pääsimme jatkamaan peliä koko ryhmänä.

Paikka oli pimeä ja askeettinen tyrmä, jossa oli melko vähän irtainta. Tutkimme uteliaina kaikkea silmän ja käden ulottuvilla, ja pienet löydöksemme palkitsivat mukavasti. Peli eteni ilman varsinaista vihjeen pyytämistä – peliin puututtiin kerran pari pyytämättä, kun keskityimme ilmeisesti liian kauan epäoleelliseen. Onneksi pelinohjaaja ei auttanut liikaa, ohjasi lähinnä eksynyttä huomiotamme. Näillä avuilla aika riitti nipin napin vapautumiseen tunnin tullessa täyteen.

Oli hauska seurata, millaisia rooleja kukakin meistä otti pelin aikana – tuli nähtyä uusiakin puolia tutuista duunikavereista. Pelaaminen hitsasi nopeasti porukkamme yhteen ja tekemään töitä yhteisen tavoitteen eteen. Tunti kului siivillä, mutta toisaalta aika oli juuri sopiva pitämään kaikkien mielenkiinto yllä.

Koko ryhmä oli varsin hyvällä tuulella pelien päätyttyä. Voisin hyvinkin kuvitella kokeilevani jollain kaverikokoonpanolla muitakin pakopelejä. Ehkä hermoheikkona skippaan sen Hannibalin kuitenkin.”

– Kati